Asiakaskokemukset

TEL- Tehokas ja Eettinen Liikunta kurssikokonaisuus, osa 1

Kurssikokonaisuus koostuu yhteensä kuudesta viikonlopusta. Ensimmäisen viikonlopun tarkoitus oli antaa käsitys siitä, mitä kurssikokonaisuus pitää sisällään. Kurssista on kulunut jo viikko ja vasta nyt tuntuu siltä, että pystyn kirjoittamaan. Niin paljon sain uutta tietoa ja paljon vanhoja uskomuksia kumottiin. Osa esimerkeistä kolahti itseen ja osa vieruskaveriin. Aivot raksuttivat koko ajan niin kurssin aikana kuin sen jälkeen. Lauantai-iltana ajattelin lukevani hetken Mian esittelemää kirjaa. Muutaman kappaleen jälkeen totesin, että joo, tosi mielenkiintoinen kirja, mutta nyt ei pääkoppa pysty enää vastaanottamaan yhtään lisää tietoa tälle päivää.

Meitä oli kurssilla sopivan kokoinen porukka, missä kaikilla oli tilaa kertoa omista kokemuksistaan ja kysyä silloin kuin oli kysyttävää. Teimme itsearviointia. Kuinka vaikeaa on suomalaisen arvioida taitojaan.

To-del-la vaikeaa. Molempina päivinä oli ensin teoriaa ja lopuksi teimme harjoituksia ja havaintoja hevosten kanssa. Mian työskentely näyttää niin vaivattoman helpolta. Ja ai että sitä tunnetta, kun menet itse maneesin keskelle vieraan hevosen kanssa, kuinka kaikki se tieto ja taito mitä sinulla on, haihtuu kuin savuna ilmaa. Avuton olo, voin kertoa. Mutta miksi nämä asiat pitäisi omaksua ja oppia sormia napsauttamalla, kun ei hevosten kanssa mitään muutakaan opi. Kuinka kauan aloittelijalla kestää oppia saada hevonen hallintaan tai oppia kevyt ravi tai hyppäämään esteitä. Kuinka moni oppii kerralla tekemään täydellisen pohkeenväistön tai piruetin? Ei vain voi hypätä suoraan vaikeimpiin tehtäviin, ei voi oikoa. Itsetutkiskelussa huomaan olevani aika kärsimätön. Vaadin itseltäni liian vaikeata asioita liian nopeasti. Kuinkakohan monesti olen vaatinut sitä hevoselta?

Jokainen meistä on toiminut jossain kohtaa väärin hevosta kohtaan. Olemme olleet liian kovia tai vaatineet liian vaikeita asioita. Olemme olettaneet hevosen toimineen tai ajatellen tavalla, joka ei ole sen aivokapasiteetille mahdollista. Olemme inhimillistäneet liikaa. Hevonen on hevonen omine perustarpeineen. Se kaipaa ruokaa, seuraa ja mahdollisuuden liikkua. Se ei kaipaa trailerissa matkustamista, mutta tulee asian kanssa toimeen, kun sille ensin opetetaan, mikä traileri on ja miten sinne mennään ja miten siellä kuuluu matkustaa. Se että asia käydään läpi vähitellen ja hyvässä mielentilassa takaa kivat reissut kaikille osapuolille niin klinikalle, kisoihin tai kesälaitumelle.

Yhdyn toisen kurssilaisen sanoihin ”Tämä taitaa olla enemmän kuin kuuden viikonlopun kurssi. Tämä on matka itseen”.