25. huhti, 2017

Uhkaava harrastus, mutta kenelle?

http://www.uusimaa.fi/artikkeli/503456-uhkaava-tilanne-ratsastustunnilla

 

Blogini keskittyy tällä kertaa uutiseen, jonka otsikko herätti jo kysymyksiä omassa mielessäni. Luettuani jutun läpi, jäin miettimään hämmentyneenä, onko totta, että tänä päivänä voi ihmisillä olla tällaisia ajatuksia ratsastusharrastuksesta. Mutta voihan niitä olla, olen todistanut niitä itsekin. 

Oman ammattini puolesta
 puuttuisin, ihan ensimmäisenä siihen, totta kai, että onko kyseiset hevoset koulutettu riittävästi tehtäväänsä. Päivänselvää on se, ettei kaikkea hevosiin kohdistuvaa aktiviteettia ole mahdollista treenata ilman riskejä. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka hevonen siedätettäisiinerilaisiin pelottaviin esineisiin, liikkeeseen ja ääniin, ei itse tapahtumaan oikein voi siedättää ilman, että hevonen joutuu itse tilanteeseen. Joskus poni on menossa lasten tunnille, jossa on useita lapsia, joiden kehon hallinta on keskeneräistä. Tilannetta on todella haasteellista opetella ilman, että lapset ovat osa kokonaisuutta. Kuitenkaan ei pidä unohtaa tosiasiaa, että maailma on täynnä tilanteita ja tapahtumia, joita ei kerta kaikkiaan voi ennakoida huolellisinkaan kouluttaja.


Miten itse toteuttaisin riittävän koulutuksen? 
Siedättäisin hevosen riittävästi kaikkiin mahdollisiin liikkeisiin ja ääniin. Opettaisin hevoselle, että selässä tapahtuvaan horjuntaan ja hiukan epämääräisiin liikkeisiin ja eleisiin ei tarvitse reagoida. Opettaisin hevosille pysähtymismerkin, jonka ohjaaja voi tarvittaessa maasta käsin antaa. 

Onko nyt sitten niin, että kaikki syy oli tallin henkilökunnan, ja tunnille oli laitettu liian villi poni? Ei!

Ensinnäkin, ihmisillä on nykyisin todella vajavaiset taidot hevosten kanssa maasta käsin tapahtuvaan kommunikointiin. Jos ratsastuksenohjaajat koulutettaisiin taitaviksi irtojuoksuttajiksi ja ihmiset ymmärtäisivät kaiken oman kehon kapasiteetin, suhteessa kommunikointiin hevosen kanssa, vältyttäisiin jo suurelta osin tällaisilta onnettomuuksilta. Hevosella on luonnostaan tarve lukea kehoa. Ikävä kyllä ihmisten epäselvä ja epälooginen kehonkäyttö tukahduttaa nopeasti tämän. Hevonen väsyy ristiriitaiseen informaatioon ihmiskehosta ja lakkaa aikaa myöden välittämästä. Näin ollen itse tapaan jatkuvasti hevosia, kelle ihmisen keho on kaiken kaikkiaan vain välttämätön paha, joka yksinkertaisesti jätetään omaan arvoonsa.

Suurimman ongelman tässä tapauksessa muodostaa kuitenkin asiakkaat. Ratsastustunnin asiakkaat ja heidän 
vanhempansa/ystävänsä. Koska en itse tarjoa perinteisiä massaratsastustunteja, voin hyvillä mielin olla äänitorvi varsin epäkiitolliselle aiheelle. 

Kerron esimerkin omasta elämästäni. Olen käynyt huoltajan kanssa keskustelun, joka avasi silmäni karulle todellisuudelle. Lapselle haluttiin ratsastustunteja. Kysyin, minkälaisista tunneista olisi 
kyse? Iän puolesta mietin itse talutustunteja. Minulle kerrottiin, että lapsi on ratsastanut jo usean vuoden ajan.  - Ok, hienoa. Lapsi on kuulemma jopa osallistunut ratsastuskilpailuihin. Hyvä juttu. Huoltaja kertoi, että lapsi on jo tottunut menemään ilman talutusta ja haluaa ratsastaa koko tunnin.

Lapsi tuli tunnille. Tiedostin toki heti, ettei lapsen kehon hallinta ollut sitä luokkaa, että olisin antanut lapsen mennä ilman talutusta. Hetken haastateltuani lapsi kertoi, ettei ole koskaan aiemmin ravannut... Anteeksi mitä? 

Meillä on sellainen sääntö, että lapsen tulee hallita riittävästi oma keho. Tähän on olemassa erilaisia keinoja opettaa ja testata. Toinen sääntö on, että hevonen tulee osata pysäyttää käynnistä ja 
ravista. Oikeasti! Sitä pysäyttämistä harjoitellaan taluttaen / liinassa niin pitkään, että lapselle muodostuu varma olo hevosen hallinnasta. Tämän myötä myös hevoselle muodostuu ajatus siitä, kuka menoa kontrolloi. 

Ennen kuin lapsella on selvä käsitys omasta kehosta suhteessa hevosen kehoon ja jarru on olemassa selkäytimessä, meillä ei ratsasteta ilman taluttajaa. Miksi? Eikö hevosten pitäisi olla koulutettuja? Kyllä pitää ja ovat. Mutta ne ovat eläimiä, joilla on vaistot ja ne saattavat reagoida odottamattomasti joskus. Lasten tulee hyväksyä se ja opetella riittävät taidot pysyäkseen kyydissä. Tämän asian joutuvat meillä hyväksymään myös lasten vanhemmat. Miksi hevosen pitäisi sietää heiluvaa istuntaa ja epävakaata suusta nykivää kättä? Siksi, että lapselle ei tule paha mieli? Hevonen ei ole tennismaila. Hevonen on elävä ja ajatteleva olento, jonka kunnioitusta ja arvostusta meidän pitää opettaa lapsille. 

Toinen keskustelu erään aikuisen kanssa, jäi myös takaraivooni hämmentävänä kysymyksenä. Äiti kertoi, ettei hän halua maksaa lapsen tunnista niin paljoa, kuin omasta tunnistaan, 
koska eihän ”se lapsi vielä mitään osaa tehdä”. Toistan ehkä itseäni, mutta anteeksi mitä? Eikö juuri siihen lapsen oppimiseen pitäisi panostaa, kun hän ei kerran mitään vielä osaa? 

Ryhmätunnit joissa on 4-8 lasta. Miksi? Miksi yhden ihmisen vastuulla on niin monta ponia ja lasta? Siksi, että vanhemmat eivät halua maksaa lastensa opettamisesta niin 
paljon, että yksilöllinen opetus olisi mahdollista. 

Meidän tallilla ei pääse ratsastamaan itsekseen, 
ennen kuin tietyt asiat on hallussa. Lasten mielestä se on joskus tylsää. Totta kai. Lapsen keskittyminen lopahtaa helpolla ja lapsen usko omiin taitoihin on usein epärealistinen. On tunnin pitäjän vastuulla tehdä tunneista RIITTÄVÄN LYHYITÄ ja riittävän mielenkiintoisia, mutta opettavaisia. On päivän selvää, ettei 7-vuotias jaksa istua käyntiä kyydissä tuntia!

 

Miksi vanhemmat eivät luota opettajan ammattitaitoon nähdä, mihin lapsi pystyy ja on valmis? Vaikka kaikki muut tunnilla yhtä kauan käyneet jo ravaavat, niin se oma lapsi ei välttämättä silti ole vaan vielä siihen valmis. Se ei tee lapsesta yhtään sen huonompaa ihmistä!
Lapsi saattaa tunnin jälkeen autossa marista, ettei päässyt tekemään sitä ja tätä, vaikka on jo hurjan taitava. Miten suhtautuu äiti tai isä? Antaa palautetta opettajalle tai vaihtaa palveluntuottajaa. 

Mietitäänpä. Kun 17-vuotias, lähtee autokouluun ja opeteltuaan isolla parkkipaikalla vaihteiden vaihtamista ja kääntymistä, tulee kotiin kertoen, että olipas tosi tylsää, kun ei saanut ajaa maantiellä, vaikka osaan kyllä jo. Soittaako äiti autokouluun, että antakaa nyt hyvänen aika sen lapsen ajaa 80km/tunnissa! Ei soita ei, mutta ratsastuskouluun saattaa soittaa...  ;)

Kysyntä määrittää tarjonnan! Jos ihmiset haluavat maksaa massatunneista mahdollisimman vähän, on tarjolla massatunteja mahdollisimman halvalla. Se tarkoittaa sitä, että opettajille maksetaan mahdollisimman vähän, hevoset ovat mahdollisimman halpoja ja kouluttamiseen käytetään mahdollisimman vähän aikaa. 

Tässä nyt hiukan mutusteltavaa tämän otsikon kirvoittamana.