Ratsain

Hevosen ratsastettavuus on astunut kuvaan hiukan varkain. Ensinnäkin olin aikanaan erittäin arka ratsastaja. Harkitsin jopa kokonaan ratsastamisen lopettamista. Kun eksyin valmennuksiin, joissa käytiin läpi todellista kehon tasapainoa ja kehon vaikutusta hevosen ratsastettavuuteen, sain ensin uuden näkökulman ratsastuspelkoihin. Kun minulla oli hallussa oma tasapaino ja muutamia keinoja, joilla ratkoa pelottavat hetket hevosen selässä, avautui ratsastus aivan uutena lajina minulle.

 

Kun uskalsin vihdoin ratsastaa, aloin kiinnostua hevosen liikkeestä ratsastajan kanssa. Olin kyllä käynyt valmennuksissa, mutta niiden anti jäi itselleni vähäiseksi. Harvoin valmentaja selitti miksi jotain tehdään, tai miltä asian pitäisi tuntua omassa kehossa tai hevosessa. Ratsastaminen tuntui kauhean monimutkaiselta ja vaikealta.

 

Uusien neuvojen kautta aloin ymmärtää miten valtava merkitys ihmisen keholla on hevoseen jo ilman mitään “apuja”. Tajusin, että kaikki aiemmin oppimani oli keskittynyt siihen, että mitä minun pitää tehdä ENEMMÄN. Uuden kokemuksen kautta olen tajunnut koko ajan paremmin, miten ihmisen pitää oppia tekemään VÄHEMMÄN.

 

Olen oppinut ymmärtämään miten hevosen tulisi liikkua ratsastajan kanssa ja olen myös oppinut miten ratsukkoa voi auttaa saavuttamaan päämääriään.

 

Toinen syy on asiakkaat. Heidän takia / ansiosta ratsastettavuus on tullut  osaksi koulutus-kokonaisuutta. Kun olen käynyt auttamassa maastakäsin ihmisiä hevosen kanssa, on usein tullut kysymyksiä ratsastusongelmista. Pystyyn hyppimistä, jumittamista, pukittelua, kaikkia näitä klassisia harmeja.

 

Alkuun, kuten maastakäsinkin, keskityin vain ongelman poistamiseen. Omien kokemuksien ja muutamien muiden kouluttajien näkemysten mukaisesti opetin keinoja, joilla estää hevosta toimimalla jollain tapaa tai pakottaa se tekemään jotain muuta.. Keinot ovat minulla hallussa edelleen ja joskus ne ovat tarpeen ihmisen ja hevosen turvallisuuden vuoksi. Mutta koulutukseni painottuu nykyisin siihen, että keskitytään olennaiseen. Miten hevosen tulisi liikkua, onko sillä edellytyksiä suorittaa pyydettyä tehtävää. Pystyykö hevonen fyysisesti tehtävään, ymmärtääkö hevonen mitä pyydetään, onko hevosella kipuja tai huonoja kokemuksia... Usein ongelmana voi olla myös ihminen ihminen, joka jotain pyytäessään itse asiassa vain pahentaa tilannetta tiedostamattaan.

 

Suurin oivallus joka syttyi omassa päässä ja jota mielelläni jaan oppilailleni, on motivaatio! On PALJON helpompaa ja nopeampaa opettaa hevosta johonkin tekemiseen, kun hevonen haluaa sitä myös itse.

 

-Mia-