10. joulu, 2019

Temppuja selästä

Olen aikaisemminkin puhunut namipalkkojen käytöstä meidän matkalla Attilan kanssa. Lähiaikojen treeneissä niiden merkitys on erityisesti korostunut, kun huomasimme kuinka hevosestani löytyy aivan uusi vaihde namipalkan mukaan ottamisen myötä ja miten nopeasti suhteessa treenikertoihin asiat etenevät.

En väitä, että nami palkkaaminen/positiivinen vahvistaminen olisi välttämättä kaikkien ratsukoiden juttu ja onkin selvää, että aiheen tiimoilta saa paljon hankaluuksia aikaiseksi jos ei tiedä mistä on palkkaamassa ja kuinka asiassa edetään. Haastan silti ihmisiä tutustumaan aiheeseen ja siihen mitä kaikkea palkkaamisella voidaan saada aikaiseksi. Esimerkiksi omissa treeneissämme olemme Mian kanssa muokanneet mm.  Attilan halua liikkua eteenpäin, koota eri askellajeissa, nostoja ja askellajien laadukkuutta. Koen, että vain taivas on rajana mitä haluaa opettaa eikä hevosista tule törkeitä päälle tulevia namihirviöitä jos asioita mietitään vähän ennen kuin tehdään. 😊 Kun hevosen koulutuksessa käytetään namipalkkaa lisänä on hyvä huomioida ajoitus ja kriteerin nostaminen mistä olemmekin jo aikaisemmissa teksteissa puhuneet. Helposti voi vahingossa opettaa esimerkiksi liikkeen lisäämisen tai kokoamisen sijaan pysähtymistä. Sekään ei haittaa, koska hevonen oppii nopeasti uuden tavan, kun emme vain ala vahvistamaan ei haluttua toimintaa tietoisesti. Keskity siis siihen mitä olet opettamassa ja pilko asia osiin. Sen jälkeen, kun hevonen yrittää ensimmäistä kertaa oikeaa -anna palkka. Hyvin yksinkertaista, mutta silti niin moniulotteinen asia.

Tempuille jotka ei kuulu ”perusratsastukseen” opetetamme aina eri merkit ratsastajalta tai maastakäsin, jotta ne ei sekoitu muihin ratsastusta avustaviin apuihin. Me esimerkiksi opeteltiin pyörimään Attilan kanssa paikallaan ympyrää niin, että ratsastajan kädet on kohti kattoa (siitä lisää tuonnempana miksi tämä oli niin hyödyllinen) ja merkkinä tehtävään toimi etulapaan koputtaminen kengän kärjellä. Ihan mieletön tunne, kun muutaman toiston jälkeen hevonen osaa tehtävän ja tekee sen mielellään!

Ajatuksena tuli mieleen, että olispa mahtava, kun kouluratsastuskisoissa olisi freestyle-luokka jossa ei suoritettaisikaan perinteisiä kouluratsastusliikkeitä vaan hevoselle vois opettaa ihan omia kuvioita ja saataisiin herätettyä ajatuksia siitä kuinka monipuolista hevosten kanssa harrastaminen on ja kuinka fiksu eläin on kyseessä.  Ajattelen itse nykyään, että jokainen pyyntö tuo mukanaan oman tempun. Esimerkiksi laukannostosta voi myös tehdä hevoselle ”jee ihan parasta” -ajatuksen, jolloin se tekee sen mielellään ilman runttaamista ja pakottamista.

Meidän treenit ei ole noin ylipäätään vakavia tilaisuuksia. Saa tehdä virheitä ja saa vahingossa opettaa hevoselle ihan eri jutun mitä oli tarkoitus. Sitten vaan opetellaan opettamaan oikea käytös tilalle. Tuntuu, että oman hevosen lisäksi saa työkaluja myös muiden hevosten treenaamiseen ja pääsee kiinni niihin ristiriidan tai ongelmien ketjuihin mitä hevosmaailmassa paljon valitettavasti esiintyy. Pysytään siis aallon harjalla ja jatketaan opiskelua ja hevosten kuuntelemista.

 

 

Mahtavaa päivää!

Terkuin

Iiris