2. joulu, 2019

Ratsasta hevosta

Aikaisemmissa valmennuksissa olen kuullut monesti sanottavan ”ratsasta se rennoksi” tai ”ratsasta sitä hevosta”, mutten kuitenkaan ole saanut tarkasti kiinni siitä mitä noihin lauseisiin oikeasti sisältyy. Mitä siis tarkoittaa ratsastaa hevosta matkustamisen sijaan? Ja millainen on oikeasti rento hevonen? Nämä ovat mielestäni hyvin laajoja käsitteitä joihin yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta tuskin on olemassakaan.

Minun mielessäni on ennen ollut ajatus, että päätän suunnan ja hevosen askellajin sekä vähän muotoa ja se tarkoittaisi ratsastamista ja näin olenkin tehnyt koko ikäni. Huomasin Mian valmennuksessa, ettei asia ehkä kuitenkaan ollut niin yksinkertainen. Ei se, että kiskomme hevosen johonkin muotoon tai päätämme suunnan tee hevosesta meidän kanssa yhtä. Ei me silloin voida muuttaa aikomusta askeleiden sisällä rennosti. Tällöin hevonen on mielestäni meille väline harrastamiseen ja nimenomaan meidän harrastamiseen, kun vastakohtana kommunikointi voisi olla molemminpuoleista. Miten paljon oma hevoseni onkaan opettanut nyt lähiaikoina itselleni läsnäolosta ja siitä mihin asioihin pitää erityisesti kiinnittää huomiota. Niitä asioita kannattaa kuunnella ja varsinkin jos treenaa paljon yksin. Oivalsin asian sitä kautta, kun hevoseni olisi halunnut keskittyä maneesissa uusiin muuttuviin asioihin ympäristössä sen sijaan, että olisimme pystyneet jatkamaan rennosti tekemistä vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Ymmärsin kuinka se, että pystyy asettamaan hevosen jokaisen askeleen laadun, rytmin, hitauden/nopeuden sekä suunnan on ratsastamista. Niin, että kaikki palaset asettuvat kohdalleen ja tulee tunne, että voin muuttaa mitä vain milloin vain ja missä askeleessa tahansa. Ja sen lisäksi, että pystyy muuttamaan on se myös helppoa hevoselle ja ratsastajalle.

Mistä sitten tiedämme, että hevonen suorittaa rennosti asioita? Siinäpä vasta suuri ajatus mihin ei lienee ole oikeaa vastausta, kun emme voi pyytää hevosta kertomaan milloin on itse täysin rento. Olen treenien myötä huomannut, kuinka paljon hevosen rentous tuntuu liikkeen laadussa selkään ratsastajalle. On hyvin selvää, että jännittynyt hevonen ei pysty suorittamaan liikettä yhtä kauniisti ja puhtaasti kuin mitä rento hevonen. Rento hevonen keskittyy ratsastajaan ja liike ikään kuin imaisee ratsastajan mukaansa. Rento hevonen ei nälvää kuolaimilla (ole levoton suusta) tai pure kuolaimeen kiinni eikä kulje lihaksistolta jännittyneenä tai luotiviivan takana. Se tarjoutuu kohti kättäsi hakien pehmeää tukea niin, että leuan lisäksi kaikki muutkin osat hevosessa rentoutuu. Olisko vähän mahtava ajatus, jos hevosta ei tarvitsisi ratsastaa rennoksi vaan se olisi sisäistänyt kyseisen mielentilan aina ratsastamiseen alusta alkaen. Sen ei tarvitsisi  jännittää sitä milloin ratsastajan käsi repäisee ohjasta tai kylkeen tulee yllättävä raipanisku tai kannus. Ensimmäisestä pyynnöstä alkaen merkit olisivat selvät hevoselle.

Oman hevoseni kohdalla olen huomannut, että rentoutta kaikkiin tilanteisiin aina taluttamisesta ja irtityöskentelystä ratsastamiseen asti lisää selkeät rajat. Kun hevonen tietää mitä saa tehdä ja mitä ei on harrastaminen kummallekin osapuolelle mielekkäämpää. Tällöin hevonen ei joudu elämään jatkuvassa ristiriidassa sen kanssa, miten tulisi käyttäytyä. Ajatuksen taustalla on tottakai se, että kerrotaan kieltämisen jälkeen heti mitä käytöstä haluamme lisää.

                         

Talvisin terkuin

Iiris