2. loka, 2019

Ota mielentilasta koppi

Hei, tällä kertaa palaan vauhdikkaampiin tunnelmiin ja kokoan yhteen niitä oivalluksia mitä minulle on tullut kesän aikana erityisesti, kun olemme treenanneet Attilan kanssa tallimme pihaympäristössä sijaitsevalla ovaalin muotoisella radalla. Olemme jumpanneet siellä alusta alkaen, koska kuten aikaisemmin kerroin hevosellani on ollut todella vahvoja tunne-ehdollistumia ikävällä tavalla liikkumiseen. Paikanvaihdos maneesista radalle onkin tehnyt ihmeitä ja olemme pystyneet muokkaamaan mielentilaa uskomattoman nopeasti. Heti ensimmäisillä kerroilla selvisi, että täysillä rataa ympäri revittely oli hevoselleni todella mieluista. Jos hän olisi saanut jäädä yksin treenaamaan olisi rata vain pölissyt jalkojen alla, kun hevonen painattelee tuhatta ja sataa ympäri.

Millainen teidän hevonen on, kun se on energinen? Juoksutatteko hevosta ennen ratsastusta? Minä olin aina aikaisemmin lähtenyt ratsastamaan ajatuksella ”täytyy juoksuttaa enimmät höyryt hepan päästä ennen todellista työskentelyä”. Näin jälkeenpäin tuntuu itsestäkin hassulta se, miksi halusin tietoisesti hukata tuon hetken ja väsytin hevoselta innostuneen asenteen ja energian jo alkumetreillä. Nyt sain kuitenkin aivan uudenlaista näkökulmaa asiaan. Me lähdettiin Attilan kanssa Mian ohjeilla tekemään radalla sitä, että kun oli energiaa niin sitten vain suunnattiin se oikeaan paikkaan. Hevonen kyllä kertoi hyvin selvästi, kuinka kivaa oli ”höyryissä” tehdä töitä ja kun palkinnoksi vielä pääsi päästelemään niin kovaa kuin kavioista pääsi. Sain satulaan hyvin nopeasti merkittäviä oivalluksia, jotka ovat auttaneet minua treeneissä myös sen jälkeen. Ensimmäistä kertaa sain kiinni siitä miltä hevonen tuntuu alla silloin, kun se työskentelee rehellisesti itse. Mieltä avaavaa oli myös huomata kuinka paljon oma asenteeni vaikuttaa Attilan työskentelymotivaatioon. Jos ratsastajana olen toisina päivinä löysä eikä todellisuudessa itsellekään ole aivan selvillä mitä hevoselta haluan ollaan kumpikin hakoteillä. Tämän vuoksi olemme keskittyneet lähiaikoina erityisesti täsmällisiin pyyntöihin ja siihen, että minun mieleni pystyy ”jämäköitymään” tarvittaessa. Jämäköityminen ei tässä tilanteessa tarkoita hevosen pieksämistä tai kovistelua vaan sitä, että vie pyynnön oikeasti reaktioon asti. Näin pystyn itse myös välttämään turruttamasta hevostani uudelleen vaikkapa pohkeeseen. Oli hauska huomata, kuinka hevoseni olikin taitavampi kuin koskaan osasin kuvitella. Emme muun muassa olleet koskaan nostaneet laukkaa käynnistä ja radalla se alkoi sujua jo muutaman hyvän toiston jälkeen. Olin ihmeissäni! Eikö laukanvaihdot ja nostot käynnistä olekaan pitkän treenin takana?

Olen huomannut tämän kesän myötä valmennuksissa myös sen, kuinka palkinto hevoselle pitäisi olla sille erityisen mielekästä, jotta se motivoituu. Radalla Attila pitää erityisesti revittelystä ja näin ollen käytettiin me myös sitä hyödyksi. Vähän aikaa aktiivista työskentelyä ja sitten täysillä eteenpäin. Todellisuudessahan hevonen osaa jo luonnostaan tehtävät mitä pyydämme, kun vain opetamme merkin saamme ne motivoitumaan tekemään niitä myös meidän kanssamme.

Toivon, että olet saanut valmennuspäiväkirjastani ideoita ja uusia ajatuksia harrastamiseen hevosesi kanssa. Koen päiväkirjan kirjoittamisen itselle myös tietynlaisena oppimisen vaiheena. Useinhan sanotaan, että asia jää parhaiten mieleen, jos sen kertoo mahdollisimman pian oppimistilanteen jälkeen eteenpäin. Tätä ohjetta yritän itse parhaani mukaan toteuttaa ja toivonkin, että jos sinulle herää kysymyksiä treeneistämme voit halutessasi laittaa viestiä.

 

Aurinkoista syksyn odotusta 

 

Iiris