28. touko, 2019

Hypätään

Hei taas!

Tällä viikolla jatkettiin Mian istuntatuntien parissa.

Tunnin aiheena oli esteet, rentous ja oma tasapaino.

Normaalisti laukatessani jalkani työntyvät liian eteen, polvi lukittuu ja työnnän istunnalla vahingossa hevosta eteenpäin. Olen siis liikkeen takana.

Tämä asento tekee hevosesta vahvan, jolloin estettä lähestyessä käteni vetää hevosta taaksepäin, istuntani työntäessä sitä samalla eteenpäin. Näin ratsastuksesta tulee vahvaa, hätäistä ja epätasaista.

Alkuverryttelyn jälkeen aloitimme tunnin laukkaamalla kevyessä istunnassa kenttää ympäri.

Mia käski minun nojautua reippaasti enemmän eteenpäin, nostaa kättä ylemmäs, sekä pysyä liikkeen mukana.

Tälläkään kertaa tarkoitus ei ole ratsastaa etukenossa, mutta oman asennon löytää helpommin nojautumalla tarpeeksi eteen.

Suurimman eron huomasin heti siten, että jalkani siirtyi automaattisesti taaemmaksi, jolloin sain koko pohkeeni tukevammin hevosen kylkeen. Jalka rentoutui, polvi irtosi satulasta ja sisäreidet tulivat lähemmäksi satulaa.

Aloimme tulemaan keskihalkaisijalla olevaa kavalettia.

Sain istua satulaan, jos asento pysyi samana, koin kuitenkin paremmaksi vaihtoehdoksi tulla aluksi tehtävää kevyessä istunnassa. Muutaman kerran tultuani istuin satulaan, mutta kavaletin jälkeen kävin aina kevyessä istunnassa ja näin sain nopeasti tasapainotettua itseni kavaletin jälkeen.

Siirryimme tulemaan halkaisijalla olevaa pystyä. Kulmasta ulos tullessani keskityin omaan asentoon ja yritin pysyä rentona esteelle asti.

Aina kun jännityin jalkani siirtyi liian eteen ja kroppa taakse jolloin Dee juoksi estettä päin, tämän seurauksena ponnistuspaikka hukkui. Yleensä hyppy tuli liian pohjaan ja itse hypyn päällä olin hätäinen.

Varsinkin esteiden kasvaessa, myös jännitys helposti kasvaa.

Tehtävän onnistuessa imi Dee nätisti esteelle rikkomatta rytmiä ja hyppypaikan näki jo kaukaa. Itse hyppy oli rauhallinen ja minulla oli esteen päällä aikaa keskittyä itseeni, sain pidettyä kroppani pystyssä sekä käteni rentona. Minulla ei koskaan ole ollut niin luottavaista oloa lähestyä estettä ja pienetkin pidätteet menivät läpi koska olimme molemmat rentona, enkä provosoinut Deetä omalla istunnallani.

Tuon rentouden kun saisi pidettyä aina radallakin! Tällä viikolla jatkamme varmasti saman tehtävän parissa.

Koitetaan jos saisimme myös kuvaajan mukaan!

-Karo