2. touko, 2019

Alun tunnelmat!

Kuvateksti alla

Olen amatööri esteratsastaja Hämeestä. Olen kisannut kansallisella tasolla 120cm luokkiin asti vuodesta 2014. Minulla on paljon kokemusta erilaisista hevosista, projekteista yms. Valmentaudun koulu– ja estepuolella säännöllisesti sekä ratsastuksen lisäksi käyn kuntosalilla 1-3 kertaa viikossa.

 Olen kokenut omaavani kohtalaisen hyvän tasapainon hevosen selässä ja pystyväni ratsastamaan hevosta sen omaa tasapainoa häiritsemättä. Olin aikalailla väärässä. Menin ensi kertaa Mian istuntatunnille hieman varautuneena ja lähdin sieltä pois todella hämmentyneenä.

 Miksi näin ja mitä tapahtuu kun aletaan keskittymään ratsastajan omaan istuntaan ja tasapainoon? Tästä minä haluan teille kertoa!

Ensimmäisellä tunnilla aloitimme käynnissä. Minun piti kävellä hieman pitkin ohjin ilman että hevosen suuhun syntyy vetoa taaksepäin.

Aloitimme tekemällä pidätteitä ja pysähdyksiä istunnalla, jos istunta ei mennyt läpi niin pidäte autettiin läpi nostamalla kättä ylös, ei taaksepäin. Nopeasti huomasin että hevoseni alkoi kuuntelemaan istuntaa ja uloshengitystä pysähtyessä, se myös alkoi tukeutua ohjaan tasaisesti.

Siirryimme raviin, tehtäväni oli mennä isoa ympyrää pitkin ohjin, ilman että vahingossakaan otan tukea ohjasta. Menin pari kierrosta, jo minut pysäytettiin ja korjattiin istuntaa. Jalkaa taaksepäin, polvi irti

ja yläkroppaa eteenpäin. Minun piti ajatella kantapäätä kohti takajalkaa eikä alaspäin niinkuin olen ennen ajatellut, tämä jo auttoi saamaan polvea irti satulasta. Mia ei suinkaan halua että ratsastan etukenossa, mutta oma tasapaino on siinä asennossa helpompi löytää, sen jälkeen voi ylävartalon suoristaa.

Jatkoimme ravia, nousin kevyeeseen istuntaan ja yritin vain etsiä omaa tasapainoani. Löydettyäni hyvän joustavan tasapainon sain alkaa keventämään. Nousin heti liian ylös ja kevensin liian isosti, näin juuri löydetty tasapaino hävisi samantien.

Takaisin kevyeen istuntaan ja seuraavaksi aloitin keventämisen hieman etukenossa, lähellä hevosta ja näin hevonen pysyi itsekkin hyvässä tasapainossa ja jatkoi rentoa ravia. Seuraava tehtävä oli keventää yksi askel ja kaksi askelta olla kevyessä istunnassa. Taas horjahti tasapaino, hengitys nopeutui ja hevonen muuttui hätäiseksi.

Mia neuvoi minua pitämään hengityksen hitaana, laskemaan rytmiä ja pitämään nilkat rentoina. Näin tehtävä onnistui eikä hevonen muuttanut ravin rytmiä tehtävässä. Jatkoin ympyrää keventäen ja aina kun Mia sanoi minun piti jäädä keventämisestä heti kevyeeseen istuntaan. Tämäkään ei aluksi onnistunut vaan otin aina kerran tuen satulan penkistä.

Kaikki nämä harjoitukset kertoivat hyvin raa ́alla tavalla minulle sen kuinka epätasapainossa olenkaan oman hevosen selässä ja tätä me lähdemme kesän aikana Mian kanssa korjaamaan. Omaa istuntaa ja tasapainoa!

Ajatukset tunnin jälkeen olivat hämmentyneet, olen todellakin ennen ottanut tietämättäni ohjasta tai polvesta tukea. Ne tuet kun minulta otettiin pois oli tunne aluksi todella huojuva. Tasapainon löydyttyä fiilis oli älyttömän hyvä ja hevonen kulki itse paljon tasapainoisemmin.

Työtä tulee olemaan todella paljon mutta innolla odotan kuinka paljon nämä tunnit vaikuttavat omaan ratsastuksee radalla. Oletko itse kokeillut istuntatunteja ja mitä fiiliksiä ne sinussa herättää?

-Karoliina Forsström

*Kuvasta on nähtävissä vahva lukittunut käsi sekä satulaa puristava polvi.