Maastakäsin

 

 

Maastakäsittelystä on olemassa lähes kaikilla hevosihmisillä Suomessa jo jonkinlainen käsitys. Joidenkin mielestä maastakäsittely on pyöröaitauksessa tapahtuvaa koulutusta, jotkut mieltävät naksutinkoulutuksen maastakäsittelyksi, joku kokee että maastakäsittelyyn liittyy porkkanat ja hevosen lahjominen herkuilla, jonkun mielestä maastakäsittely on sitä, että hevosella on naruriimu ja koulutusköysi. Jonkun mielestä hevosta ei saa käsitellä jos ei ole lukenut vähintään eläinten käyttäytymistieteitä yliopistossa... Listaa voisi jatkaa loputtomiin ja koko totuus löytynee jostain näiden kaikkien välimaastosta ja yhdistelmästä.  

 

Itse olen maastakäsittelyn mukaan tempautunut puhtaasti omasta tarpeesta, oman hevosen kanssa oli ongelmia. Alkuun olen itse keskittynyt siihen, miten ongelmia korjataan. Sittemmin minua on alkanut enemmän ja enemmän kiehtomaan se, mistä ongelmat alunperin ovat saaneet alkunsa. Se, että ongelman alkuperä ratkaistaan, ei toki poista uudelleenkoulutuksen tarvetta. Mutta jos alkuperäinen syy tiedostetaan, ongelman palaaminen on paljon epätodennäköisempää.

 

TEL ® on kehittynyt tässä omien koulutusvuosien saatossa tällaiseen muotoon, jossa se nyt on. Edelleen koulutan “ongelmahevosia” mutta koulutan myös ihmisiä näkemään ennakkoon mahdollisia ongelmakohtia ja avaamaan hevosta kokonaisuutena ihmisille. Se että hevonen ei käyttäydy toivotulla tavalla, ei tee mielestäni hevosesta ongelmahevosta, mutta sana kulkee kuin liima minussa ja ajattelen, ettei nimi naista pahenna…

Ongelma on mielestäni tilanne, jossa ihminen toivoo jotain tiettyä tapahtuvaksi ja hevonen ei syystä tai toisesta tee kuten ihminen haluaisi. Syitä tähän tilanteeseen voi olla todella monia!

 

Ihminen on kokonaisuutena uniikki. Hänen oma keho, energiataso, tapa oppia, kehon hallinta, aiemmat kokemukset, tilanteen ulkoiset tekijät... Kaikki nämä ja moni muu seikka muokkaa ihmistä sellaiseksi kokonaisuudeksi mikä hän on. Hevosen kohdalla on aivan sama lista. Ja kun nämä kaksi olentoa laitetaan yhdessä selviämään jostain tehtävästä, on suorastaan ihme, että näinkin kivuttomasti hevosten kanssa tuhannet ihmiset touhuaa päivittäin.

 

Meidän hevoskulttuuri Suomessa, on painottanut vuosikymmenet ratsastukseen liittyviä asioita: ratsastusvalmennuksia, ratsastuskisoja, ratsastuskouluja. Meillä on Suomen RATSASTAJAINliitto.

 

Hevosen käsittelyä ei juurikaan mietitä. Se on asia, jonka kaikki “vaan osaa”. Miksi osaa?

 

Jos mietitään ratsastamista, kyseessä on erilaiset tehtävät, joita ratsastaja ja hevonen yhdessä suorittaa. Niitä tehtäviä saatetaan hinkata viikkoja ja kuukausia.

Miten selästä käsin annettu tehtävä eroaa maastakäsin annetulle tehtävälle? Kun haluat, että hevonen nostaa laukan, pitää käsien olla tietyllä tapaa, jalkojen olla tietyllä tapaa ja kun laukka nousee, pitää ratsastajan liikkua tietyllä tapaa, jotta laukka säilyy. Tämän opettaa opettaja tai valmentaja.

Jos maastakäsin tehtävänä on viedä hevonen pesukarsinaan, pitää ihmisen jalkojen olla tietyllä tapaa ja käsien tietyllä tapaa ja kun hevonen on pesukarsinassa, pitää ihmisen käyttäytyä tietyllä tapaa jotta hevonen pysyy sielä pesukarsinassa. Kuka tämän opettaa?

 

Jos kyseessä on nuori hevonen joka ei vielä osaa nostaa laukkaa ratsastajan pyynnöstä, otetaan avuksi henkilö jolla on kokemusta hevosen ratsutuksesta ja vasta kun hevonen osaa, tehdään itse. Jos kyseessä nuori hevonen joka ei koskaan ole ollut pesukarsinassa, otetaan avuksi luuta…

 

No joo, ehkäpä hiukan mutkat suorassa provosoiden, mutta aika monesti ihan arkipäivää, ikävä kyllä.

 

Hevonen saattaa vastustella siksi, että sillä ei ole hajuakaan siitä mitä ihminen haluaa. Vastustelu saattaa johtua siitä, että hevosella on fyysinen vaiva, jonka vuoksi se ei pysty suorittamaan kyseistä tehtävää. Hevosella saattaa olla kokonaiskuvaan nähden täysin vääränlaiset välineet/varusteet. Hevosen fyysiset ominaisuudet eivät yksinkertaisesti taivu ihmisen pyytämään asentoon. Hevosta saattaa pelottaa tilanne. Ihmisen tieto taito ei välttämättä riitä tilanteeseen.

 

TEL® harjaannuttaa silmää näkemään asioita, huomaamaan ne kohdat joilla luultavasti on vaikutusta tehtävän suorittamiseen. Koulutuksessa ja kursseilla opitaan erilaisia tekniikoita opettaa hevosta ja itseä. Niillä opitaan liikuttamaan hevosta niin, että emme kipeytä sen kehoa ja aiheuta ongelmia sitä kautta. Opitaan kyseenalaistamaan asioita ja miettimään vaihtoehtoja. Mikään osa-alue hevosen elämästä ei sulje toisiaan pois ja sen vuoksi on erittäin tärkeää tiedostaa miksi mitäkin asioita tehdään ja nähdä kokonaisuus.

 

Maastakäsittelyn perusta on minun mielestäni se, että osataan kommunikoida hevosen kanssa siten, että hevonen ymmärtää ihmisen antamat merkit. Mikäli oikeista merkeistä huolimatta hevonen ei suorita pyydettyä tehtävää, osataan alkaa poissulkea mahdollisia syitä käytökseen.

 

Maastakäsittelyssä tulee pystyä liikuttamaan hevosta haluttuun suuntaan. Monesti ihminen uskoo, että hevonen on hallinnassa, mutta erilaisten tehtävien avulla pystyy selvittämään helposti, onko hevonen ihan oikeasti jalka jalalta siirrettävissä ja pystyykö ihminen vaikkapa taivuttamaan hevosta kaulasta tai päästä, myös ilman sivuohjia.

 

Paras lähtökohta kaikkeen harjoitteluun on tietysti terve hevonen, joka jo osaa tehtävät, jos ihminen ei osaa. Jos hevonen ei ymmärrä, eikä ihminen tiedä mitä ollaan tekemässä, on tilanne vähän kuin ekaluokkalainen opettaisi toista ekaluokkalaista lukemaan.

 

TEL® on kuitenkin avoin ihan kaiken tasoisille tekijöille ja ihan kaikenlaisissa tilanteissa oleville yhdistelmille. Tehdään yhdessä tehtävät teille molemmille sopiviksi!

 

Tutustu myös TEL ONGELMAT esittelyyn ja mieti, olisiko se lähempänä teidän tarpeita aluksi.